Henrik Meinander: Suomen historia

Henrik Meinander (s. 1960) on esiintynyt toisinaan television Suomen historiaa käsittelevissä ohjelmissa kommentaattorina. Koska hän on vaikuttanut järkevältä ja asialliselta puhujalta, halusin lukea hänen vaikutelmiaan ja näkemyksiään Suomen historiasta. Samalla arvelin tasapainottavani oman blogeeraamiseni hullunhauskaa meininkiä asiallisen Meinanderin harkituilla ajatuksilla. Kuopion kirjastosta löytyi teos Suomen historia, joka ilmestyi ruotsiksi ja suomeksi vuonna 2006 ja uusimmilla tapahtumilla täydennettynä vuonna 2014. Suomentaja on Paula Autio.

Porvoon Linnamäellä voi nähdä muinaislinnoituksen juoksuhautoja.

Teos alkaa Suomen esihistoriasta, siis ajoista, joilta ei paljon dokumentteja löydy. Ruotsin ja Venäjän vallan aikain läpi kuljetaan Suomen itsenäistymiseen, sotiin, hyvinvoinnin kukoistukseen ja Euroopan unioniin. Kun kaikki tämä saadaan kerrottua 316 sivun mittaisessa teoksessa ja vieläpä väljästi ja kuvien kera, on kyseessä historian kirja, joka on kuin minunlaiselleni laiskalle lukijalle tehty. Laiskuushan johtaa usein asiain pelkistämiseen, pelkistäminen taas sopii lukijan lisäksi myös kirjoittajalle, joka tahtoo sanoa asiansa ilman koreilevaa kielenkäyttöä ja muita rönsyilyjä.

Ohtaansalmessa kulki Täyssinän rauhan (1595) raja.

Meinander tekee kirjallaan minuun vaikutuksen samalla tavoin kuin tv-esiintymisillään. Nykylukijalle voi kertoa Henrik Gabriel Porthanista jotain säväyttävää, sen sijaan ei ole tarpeenkaan selittää ihmisille mikä on radio tai televisio – niitten osalta voi ryhtyä suoraan kertomaan millaisia mullistuksia ihmisten elämässä ne saivat aikaan. Kirjassa kerrotaan Porthanin huomanneen retkillään sisä-Suomeen, että olikin olemassa kaksi hyvin erilaista Suomea: toisaalta rannikoitten kulttuuriseudut ja toisaalta sisämaan suuret järvi- ja metsäseudut, joissa harvalukuinen väestö oli säilyttänyt vanhoja tapojaan ja murteitaan. Tämä teema pysyy teoksessa mukana pitkin matkaa, joskin asioita tarkastellaan ymmärrettävästi kulttuuriseutujen näkökulmasta. Pienen ihmisen elämääkin käsitellään, itse olisin toivonut rahtusen verran enemmän huomioita vapaaehtoisjärjestöjen, esim. Marttojen työlle kansanvalistuksen, kuten puutarha- ja kasvimaaviljelyn edistäjinä.

Suomen muinainen pääkaupunki Turku, Åbo.

Kirjan kerronta on ilmavaa, juttuihin ei juututa pitkiksi ajoiksi vaan asiasta edetään toiseen. Meinander tuo melkeinpä rivien välissä esiin näkemystään niistä kehityiskuluista, joista historia kehkeytyy. Sattumanvaraisuus, erilaiset ketjureaktiot saattavat ratkaista kansan kohtalon pitkäksi ajaksi. Hallitsijat pelaavat pelejään kulisseissa, mutta pasianssi ei aina mene kuten he olivat tuumanneet. Silti voi käydä niin, että Ruotsi saa Suomen tilalle Norjan ja Venäjälle jää käteen Suomi. Kaiken huippu on se, että Suomi selviää tästä pelistä voittajana! Ainakin torjuntavoittoja voi tulla ja saadaan sentään Porkkala takaisin.

Juoksuhautoja savolaispihalla 2018. Valkoista ja punaista, kulmalla mustat käsiaseet.

Tykkäsin siitä miten kirjassa esitellään presidentti Mauno Koiviston varovaisia kantoja Baltian maitten itsenäistymispyrkimyksiin. Koivisto oli huomauttanut, että Suomen kannatti pysyä idänpolitiikkaansa vahingoittavien selkkausten ulkopuolella eikä olisi ollut vastuullista kärjistää ristiriitaa, ellei aseellisen selkkauksen syntyessä ollut itse valmis antamaan sotilasapua.

Meinander on jakanut Suomen historian yhdeksään lukuun, joista ensimmäisen luvun aiheena on esihistoria, kolme kertoo Ruotsin vallan ajasta, kaksi autonomian ajasta ja kolme viimeistä käsittelee Suomea valtiona. Kirja noudattaa aikajärjestystä, jota lukujen sisällä hieman kelaillaan. Koska kukin luku on noin 30 – 40 sivua pitkä, luin aluksi luvun päivässä, lopussa sitten vauhti kiihtyi, kun aihe kävi tutummaksi ja puolet luin parissa päivässä. Oeskoon tässä viikko männynnä lueskellessa ja lumitöitä tehhessä. Kiva kirja!