Powered By Blogger

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Hekuman huipulla – Eroottinen sf/f-antologia

Vuonna 2006 järjestivät Suomen Tieteiskirjoittajat ry ja Turun yliopiston Tieteiskulttuurikabinetti ry Hekuma-nimisen kirjoituskilpailun tavoitteenaan löytää uusia suomalaisia, eroottisin virityksin ladattuja scifi ja fantasia (sf/f) -novelleja. Kilpailun pohjalta julkaistiin vuonna 2008 nyt puheena oleva teos Hekuman huipulla, alaotsikkona Eroottinen sf/f-antologia. Kirjan toimitti Pasi Karppanen, joka myös laati esipuheen yhdessä Katja Salmisen kanssa.

Kirjan esipuhe johdatti minut erikoisen kokemuksen äärelle. Esipuheen mukaan kirjan novellien seksi ei ole lukijaa kiihottavaa, huumoria on vähän, kauhutunnelmia sitä enemmän ja dystopiatkin mainittiin. Seksuaalisuudesta näitten novellien kautta välittyvän kuvan ”mainostetaan” olevan synkkä. Olipa kyse esipuheen laatijoitten oveluudesta tai minun tunnetusta suurpiirteisyydestäni, novellit luettuani olin iloisesti pettynyt. En kokenut novelleja synkistelevinä, löysin teksteistä kivaa huumoria ja puhuttelevia tulevaisuusvisioita. Säkenöivän mielikuvituksellisia sepitteitä.
Kirjoitan pari sanaa jokaisesta kirjan novellista.

Lotta Dufva: Käärmeenlumooja. Tarina sirkuksen pop cornin -myyjän ihastumisesta käärmeenlumoojaan. Perinteisen oloinen tarinapainotteinen fantasianovelli.
Harri Erkki: Resonanssi. Korvaimplantti uudistaa naisihmisen eroottisen elämän.
Jenny Kangasvuo: Käenmuna. Tulevaisuuden eliölaji tarjoaa yhtä sun toista sille, joka antautuu symbioosiin sen kanssa. Pidin tapahtumapaikasta, Brasilian kuitupuuplantaasista.
Manna Kuusipalo: Korvike. Lyhyt novelli, jossa soturi ostaa seksiä porttolan parhaalta tanssijalta.
Jukka Laajarinne: Yövartio. Erittäin kiva novelli, jossa on hyödynnetty paitsi orwellimaista ajatusta, jossa isoveli valvoo, myös osuvasti napattu kodit väkivallan ja rikosten suunnittelun tyyssijoina valvonnan piiriin. Tässä novellissa on kirjan paras vitsi, kun valvontatyötä suorittaneen henkilön kiihottuminen haittaa hänen nukahtamistaan:

Haluaisin nukkua, mutta pikkuveli valvoo.

Marko Laihinen: Pahuuden pisarat. Siskokset pääsevät hetkeksi käväisemään ajassa, jolloin vielä luomuseksiä harjoitettiin.
Heikki Nevala: Sielun peili. Tunnetun satutarinan päivitys. Varsin onnistunut mielestäni.
Markku Penttilä: Näkymätön sydän. Koulun näyttävin tyttö kerää novellin kertojan ja hänen veljensä jakamattoman huomion.
Kalle Turakka Purhonen: Ari. Seksialalla työskentelevä mies pohtii talousasioitaan.
Mari Saario: Sateenkaari 2256. Novelli koostuu kuudesta erillisestä tarinasta, jotka on nimetty värien mukaan: Punainen, Oranssi, Keltainen, Vihreä, Sininen ja Violetti. Näistä Punaista ja Keltaista en oikein tajunnut, Vihreä ja Sininen eivät innostaneet, Violetti oli ihan ok, mutta Oranssi oli tosi hieno! Tuli ihan Arrival-elokuva mieleen ulkoavaruuden elämänmuodon kohtaamisesta. Erittäin kekseliäs tarina se Oranssi.
Tuomas Saloranta: Peniskuiskaajat. Kansansadunomainen kertomus kylästä meren rannalla. Näin voi käydä, kun feminismi menee liian pitkälle. Salorannan mielikuvitus on tuottanut huiman fantasian vai onko tämä tulkittava spefiksi? Kuopion kirjastossa näkyy löytyvän lisää Salorannan tuotantoa, saattaa käydä niin, että tutustun siihen kunhan ennätän.

Kirjassa on 124 sivua ja lopussa hauskoja mainoksia. Lukemiseen kului pari päivää.

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä aika riemukkaalta lukemistolta. Minua viehätti etenkin tuo tulevaisuuden eliö, jonka kanssa voisi antautua symbioosiin. Niin jotenkin harmonista ja sopuisaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule joo, tavallaan on harmonista ja sopuisaa ainakin sen henkilön mielestä, joka siihen symbioosiin pääsee, muut vain tuppaavat olemaan toista mieltä. Siinäkin novellissa on käytetty kosolti mielikuvitusta.

      Poista
  2. Hekuman huipulla on roikkunut lukulistallani pitkään. Tuomas Salorannan samaan maailmaan sijoittuvia novelleja olen lukenut muistaakseni Kosmoskynästä ja Usvasta, mutta tämän antologian juttu on vielä lukemtta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin kokeilla kirjaa Pimeyden reunalla ja muita uusrahvaanomaisia kertomuksia. Siinä on muittenkin tekstejä, itse asiassa Salorannalta vain yksi novelli, Konemies hankkii elämän. Kosmoskynä on kyllä aivan mainio nimi scifi-julkaisulle!

      Poista